Verkko-opetussessio Hyvä palaute?

Saimme ennen verkko-opetussessiota tehtäväksi miettiä tilannetta, jossa opettajan palaute on vaikuttanut voimaannuttavasti tai lamauttavasti omaan motivaatioomme.

Aluksi kuuntelimme lyhyen tarinan Timo Saloviidan kirjasta Meidän Koulu, jossa opettaja Eija Reinikainen kertoi kokemuksistaan saatuaan häirikkönä pidetyn luokan opetettavakseen. Tarinan opetus oli luottamuksen rakentamisen, yksittäisen oppilaan huomioimisen ja positiivisen palautteen voima – näiden keinojen avulla Reinikainen käänsi häiriköivän toiminnan innostuneeksi oppimiseksi.

Kannustavan palautteen avaimet

Tarinan perusteella pohdimme ryhmässämme palautteen merkitystä oppimisessa ja erityisesti motivaation lähteenä. Ymmärsimme, kuinka kaikki palaute on lopulta tulkintaa. Sen vuoksi on erityisen tärkeää rakentaa palaute siten, että se on aidosti ja vilpittömästi rohkaisevaa. Oppijalle on merkityksellistä se, että opettaja muistaa kannustaa myös pienistä saavutuksista, ei ainoastaan huomattavista ponnistuksista.

Oppijan huomioiminen yksilönä ja yksilöllisesti (kahdenkeskisessä) palautteenannossa sekä arvostaen, sitkeästi luottamusta rakentaen voi johtaa hyvinkin merkittäviin tuloksiin pitkälle elämänpolulla. Näin oli käynyt verkkosession vetäjällekin, jonka kohdalla nuorena saatu opettajan palaute on johtanut muiden opettamiseen ja kouluttamiseen asti.

Pohdimme myös hyvän palautteen tunnusmerkkejä:

• konkreettista
• aitoa
• rehellistä
• henkilökohtaista
• yksilöllistä

Luonnollisesti palautteen tulisi kohdistua tekemiseen eikä persoonaan. Erityisesti rakentavan palautteen antamisessa kannattaa ensin aina kysyä avoimilla kysymyksillä vastaanottajan omaa näkemystä ja huolehtia siitä, että palaute tapahtuu välittömästi ja tilanteeseen sidottuna. Erityisesti pidin termistä tavoitekieli, jota verkko-opetuksen vetäjä käytti välttämiskielen vastaparina. Rakentavassa palautteessa tavoitekieli kuvailee, kuinka asiat voisivat sujua paremmin tulevaisuudessa, sen sijaan että keskustellaan siitä, kuinka voidaan välttyä virheeltä jatkossa.

Hampurilainen uudesta näkökulmasta

Kaikki ryhmämme jäsenet kokivat oivalluksen hetken, kun session vetäjä esitteli meille uuden näkemyksen aikoinaan suositusta palautteenannon hampurilaismallista. Ensimmäisessä vaiheessa avataan vuorovaikutuksen kanavat luomalla hyvä kontakti keskustelijoiden välillä. Ei siis kehuta, vaan pyritään avoimeen keskusteluyhteyteen. Palaute on työkeskeistä, rakentavaa havainnointia, jonka määrää säädellään sopivan pieneksi kerrallaan. Tärkeää on keskusteluyhteyden jatkuvuus ja auki pitäminen – jutellaan lisää seuraavana päivänä, annetaan toiselle mahdollisuus pureksia palaute rauhassa.

Löysin Helsingin Sanomista helmikuussa 2015 julkaistun artikkelin hampurilaismallista ”Hampurilaismalli voi romuttaa uskottavuuden – näin palaute kannattaa antaa ja ottaa”. Artikkelista löytyy sekä palautteenantajalle että vastaanottajalle kuuden kohdan vinkkilista palautteen käsittelystä. Palautteenantajan lista on hyvin samanlainen kuin keskustelemamme, palautteensaajan reaktioista puhuimmekin huomattavasti vähemmän.

Keskustelimme tosin kyllä siitä, että rakentavassa palautteenannossa valta on pitkälti palautteen saajalla. Antajan osuus on hyvin pieni osuus kokonaisuudesta. Saaja päättää, haluaako ja kykeneekö ottamaan palautteen vastaan, suhtautuuko siihen vakavasti, aikooko käsitellä sitä sen enempää ja jos, niin johtaako se jonkinlaiseen vaikutukseen toiminnassa vai ei.

Tutustuimme lopuksi myös Ben Furmanin ja Mika D. Rubanovitschin Valmenna onnistumaan -kirjassa esittelemään palautekäteen. Toivekädessä kukin sormi edustaa tiettyä vaihetta palautteenannossa. Vaiheet ovat kontakti, toive, hyöty, usko ja sopimus. Näitä olisimme voineet avata sessiossa hieman tarkemminkin. Tosin saimme kotiläksyksi tutustua palautekäsimalliin perustuvaan Furmanin Kritiikkisimulaattoriin, jonka avulla voi opetella antamaan palautetta entistä taitavammin. Hyvä idea!