Etanan vauhtiako?

Marraskuussa mennään, vaikka ajattelin blogahtaa fiiliksistä jo elokuussa. Ja tässähän se taudinkuva tulikin saman tien.

Loma alkoi kesä-heinäkuun vaihteessa ja töissä oli ollut niin kova loppukiri, että loma tuli tarpeeseen. Olin kuitenkin aivan intopiukkana opintojen suhteen. Ensimmäisen lomaviikon hurautin läpi lukemalla kaikkea mahdollista taustamateriaalia ja tekemällä opintoihin liittyviä tehtäviä ja reflektointeja sekä suunnitelmia.

Sanat teoiksi - tai sitten ei

Sijaistoimintoja hain ihan Budapestistä asti...

Tarkoituksena oli vetää ensimmäinen lomaviikko täysillä opintoja, sitten lomailla pari viikkoa ja palata taas opintojen pariin. Ei onnistunut, tuli totaalinen urvahtaminen. Saamattomuus ei niinkään liittynyt opintoihin kuin ylipäätään kaikkeen. Kun aurinko ei tuottanutkaan lisäenergiaa, energiaa ei sitten meinannut riittää yhtään mihinkään. Kaikille asioille löytyi sijaistoiminto, myös opiskelulle.

Elokuussa tartuin sitten härkää sarvista, ainakin melkein. Sain innolla tehtyä reflektointeja elokuun alussa, sitten löi taas tyhjää aina kuun vaihteeseen saakka. Lähipäivät syyskuun alussa saivat aktivoitumaan vähän, mutta meni kuun loppuun asti ennen kuin sain asioita maaliin – tai siis ohjaajalle näkyvään tuotantoon – asti.

Monia ilon aiheita

Olin innostunut ja ylpeä tietotyön muutoksen trendikartastani, jonka koostin niin opekorkean opintoja kuin kollegojani varten. Olin aivan täpinöissäni mahdollisuudesta osallistua Suomi nousuun -asenteeseen osallistumalla Haaga-Helia StartUp Schooliin coachina. Tämä on osa opettajatyönäytettäni, mutta osallistumiseni syy on henkilökohtainen, ei ohjattu tai pakotettu.

Mutta erityisen iloinen olen omasta pienryhmästäni Kaasuttimista. Kuten opiskelijakollegani totesi, tähdet olivat oikeassa asennossa, kun osuimme yksiin. Ilman tätä uskomattoman upeaa ja kannustavaa, lempeän kriittistä jengiä opinnoistani olisi voinut muodostua jotain ihan muuta. Joukkovoimalla on ihmeellisen voimaannuttava vaikutus silloin, kun yhteistyö perustuu positiiviseen kannustamiseen ja keskinäiseen rohkaisemiseen!

Lisäksi olen saanut yhteiskunnaltamme todella paljon lähes ilmaisen koulutuksen muodossa ja laajentanut teoreettista osaamistani edelleen käytännön työelämässä. Mahdollisuus jakaa osaamistani yrittäjyyttä suunnitteleville ja auttaa siten uusia yrityksiä talouselämäämme on upea mahdollisuus. Sehän on suorastaan kätilön työtä. Uudet yritykset tarkoittavat uusia työpaikkoja, yksi työpaikka kerrallaan voitettuna kansakuntamme työntekijöille. Jos jokin työ on merkityksellistä, niin tämä!

Purskeita ja pirskeitä

Syksyt tuntuvat aina olevan kiireistä aikaa työelämässäni. Se johtaa jatkuvaan köydenvetoon siitä, käytänkö iltoja ja viikonloppuja työhön vai opiskeluun. Olen opiskellut saman tyyppisessä tilanteessa lähes 20 vuotta yhtäjaksoisesti. Ennen tein tiukkoja päiväkalentereita ajankäytöstä. Nyt suosin rennompaa otetta, jossa teen purskeisesti opintoihin liittyviä asioita. Aiheet muhivat koko ajan takaraivossa, vaikka juurin nyt keskitynkin työasioihin.

Ajatusten muhittamisella on puolensa. Kun pohdinnat näkevät vihdoin päivänvalon, tuotanto tuntuu olevan kohtuullisen nopeaa. Asiat kun on tullut jäsenneltyä jo mielessä. Laadusta en mene takuuseen, tässä taidetaan mennä into edellä :).

Fiilikset? Edelleen ihan superit. Tunnustan, olen oppimisaddikti. Kun tälle tielle kerran lähtee, paluuta ei ole. Suosittelen!