Jo nyt alkuvuodesta
on tuntunut haikealta. Opinnot lähtivät syksyn jumituksen jälkeen aikamoiseen
lentoon loppuvuodesta. Marras-tammikuun aikana tein yli 20 reflektiota.
Mitä on vielä
jäljellä? Edessä on vielä oman pienryhmä Kaasuttimen YTO-harjoitus, yksi
opiskelijakollegojen vastaavaa ja viimeiset lähipäivät. Ja tietenkin syventävä
osuus eli tulevaisuuden oppimisympäristöjen tutkailu, jota olen haudutellut jo
pidempään mielessäni taustatyön tehtyäni jo aiemmin.
Olen tunnistanut
työelämästä tutun tyylini uivan myös tähän viimeisen suoran kiriin. Jos ”töitä”
on mielestäni liian vähän, alan säästellä niitäkin vähiä, jotta olisi edes
jotain tekemistä. Huomaan vähän jarruttelevani näiden viimeisten tehtävien
valmistumista, koska en haluaisi lopettaa vielä. Mitäs minä sitten opiskelen,
kun nämä pakolliset opekorkean harjoitteet on tehty? Aikaa ja energiaa olisi
vaikka mihin!
Yksi kauhun aiheistani
lienee tuo, että nyt oppimisella on vissi suunta ja tarkoitus. Oppiahan voi
joka päivä, mutta mitä haluan oppia seuraavaksi? Viimeiset 20 vuotta olen opiskellut
määrätietoisesti, ja opekorkea on viimeinen pala formaalin oppimisen
palapelissä, jonka aikoinaan itselleni rakensin.
Kaverit jo
kiusoittelevat, että lähde hakemaan tohtorinhattua seuraavaksi. Sitä olen
itsekin pitkään miettinyt ja haaste kiinnostaisikin. Olisi todella
mielenkiintoista tutkia menestyvien tai ns. tulevaisuuden organisaatioiden oppimismalleja.
Miten menestyvimmät suomalaisyritykset huolehtivat organisaationsa osaamisen
kehittämisestä ja erityisesti osaamisen systemaattisesta jakamisesta?
Minkälaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan työelämässä?
Voi taivas, siinähän
se oli! Piti vain uskaltaa sanoa se ääneen. Nyt pitäisi vielä keksiä, miten ja missä oppilaitoksessa tuollaista tohtoritutkimusta
pääsisi tekemään.
Vastasin jo kysymykseesi juridisista edellytyksistä, YAMK antaa pätevyyden tohtoriohjelmaan.
VastaaPoistaToinen puoli on sitten yksilölliset edellytykset. Motivaatio on varmasti tärkein. Minä tulkitsen niin, että haluat osoittaa itsellesi pystyväsi tohtoriopintoihin ja väitöskirjan tekoon. Se on minun mielestäni erinomainen lähtökohta. Toinen puoli on sitten usko itseen ja omiin kykyihin. Kolmas seikka on pitkäjänteisyys ja jaksaminen. Tämän pohjalta mitä sinua tunnen, uskallan ehdottaa haasteeseen tarttumista.
Jo opiskeluprosessi on antoisa ja valmistuminen tuo sitten mitä tuo, mutta ainakin voi olla tyytyväinen itseensä, että tein sen mitä itselleni lupasin.