Verkkoluennot ja -teksti: Arvioinnista

Mika Saranpään kolmiosainen verkkoluento valottaa erityisesti ammatillisen koulutuksen osaamisen arvioinnin ideologioita, kriteereitä ja menetelmiä.

Kehittävä arviointi

Opetushallituksen määritelmän mukaan kehittävän arvioinnin tehtävänä on

• tunnistaa vaikuttavia (toimivia) prosesseja ja käytäntöjä sekä siten lisätä tuloksellisuutta

Kuten Saranpää totesi, kehittävän arvioinnin keskeisenä ideologiana on aina tunnistaa ratkaisukeskeisesti olemassa olevaa hyvää. Tavoitteena on myös kerätyn palautteen ja tiedon johtaminen muutostarpeen tiedostamiseen ja itse muutokseen.

• vahvistaa jatkuvan kehittämisen kulttuuria

Saranpään mukaan kehittävän arvioinnin tehtävä on aina jonkin asian kehittäminen ja jatkokehittäminen. Mitä pitäisi tulosten valossa tehdä jatkossa? Mitä oppijan pitäisi mielestään tehdä opintojakson tuloksen perusteella opintojakson jälkeen – tai koko opintojen jälkeen osaamisensa kehittämiseksi?

• lisätä ohjauksellista ajattelutapaa.

Olennaista ohjauksessa on Saranpään mukaan osallistaminen: kaikkien organisaation toimijoiden aina asiakasta myöten tulisi olla vastuussa kehittävän arvioinnin toteutumisesta. Tässä suhteessa kehittävä arviointi on aina itsearviointia, muutosta ei voida tehdä ulkoa ja ulkopuolisten käsin. 

• kartoittaa, miten eri toimijat arvioivat oppilaanohjauksen kehittämistyön vaikuttavan perusopetuksen laadun kehittämiseen.

Saranpää nostaa esiin verkkoluennossaan sen, että kehittävä arviointi on aina prosessi, jonka synnyttämän muutoksen toteuttavat aina siihen osallistuvat toimijat itse. Olennaista on käydä yhteistoiminnallisissa tulkintafoorumeissa läpi tulokset ja tulkita niiden merkitystä toiminnan kehittämisen ja eri toimijoiden näkökulmasta. Dialogi eli tulkitseminen, keskusteleminen ja sovittaminen ovat olennaisia osia arviointiprosessissa.

Kehittävä arviointi voi kohdistua eri tasoihin, kuten oppimiseen, johtamiseen tai eri organisaation tasoihin, olennaista on osallisuuden ilmiö ja sen muistaminen. Tiedonkeruussa voidaan käyttää niin kvalitatiivisia kuin kvantitatiivisia menetelmiä, mutta esim. numeraaliset tulokset tulisi aina tulkita yhteistoiminnallisesti. Näin saadaan numeroihin laadullinen näkökulma.

Lisäksi tulokset tulisi aina asettaa kontekstiinsa. Kehittävä arviointi tapahtuu aina jossakin toimintaympäristössä (esim. työpaikalla) ja on ymmärrettävä siinä toimintaympäristössä ollakseen vaikuttavaa ja merkityksellistä.

Osaamisen arviointi, voimasanoja ja kysymyksiä

Ammattikorkeakouluissa oppimisen arviointi on aina osa osaamisen arviointia. Saranpää näkee ongelmallisena, jos oppimisen arviointi nostetaan omaksi, erilliseksi asiakseen prosesissa.

Oppiminen

Oppimisen määritelmän yhteydessä Saranpää toi esiin itselleni uuden termin: kontekstuaalinen oppimistypologia. Omassa kehittämisraportissaan Ohjaajan hätävara Saranpää määrittelee termin näin: ”sanahirviön mukaan oppiminen on aina sidoksissa johonkin toimintaympäristöön ja sitä tulee tyypitellä ainoastaan suhteessa tähän.”

Typologiaan liittyy läheisesti ei-oppiminen, uusintava oppiminen, reflektiivinen

Kontekstuaalinen oppimistypologia.
Lähde Itä-Suomen yliopisto

oppiminen ja uudistava oppiminen, joista löytyy selventävä taulukko Itä-Suomen yliopiston sivuilta. Siinä listataan Kaupin oppien mukaan erilaiset oppimisen tasot ja niiden elementit. Taulukko auttaa opettajaa oppijan ohjaamistyössä ja arvioinnissa sekä opiskelijaa oman osaamisen arvioinnissa.

Havainnointi

Tärkeätä ammatillisen koulutuksen osaamisen arvioinnissa on muutoksen havaitseminen: muutokset työn tekemisessä, muutokset suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Vain havaittua voidaan arvioida. Tärkeätä on myös nimenomaan itsehavainnointi. Arviointi tarkoittaa, että joku on ennalta määritellyt, mihin havainnot tulisi kohdistaa muutosprosessissa, arvioijan on oltava tietoinen siitä, mitä ollaan havainnoimassa.

Osaaminen

Ja tietenkin on määriteltävä osaaminen. Saranpään määritelmä on, että se on tietojen, taitojen ja asenteiden sidoksia autenttisessa työssä. Kritiikkiä hän on saanut määritelmän vanhanaikaisuudesta erityisesti asenteen sisällyttämisestä määritelmään. Hän tekee kuitenkin eron asenteen ja negatiivisen asenteellisuuden suhteen. Katsoinkin, että asenteella hän tarkoitti varsin isojakin asioita, kuten suhtautumista työhön, ammatti-identiteettiä ja oman ammatin arvostamista.

Arvostelua Saranpää oli saanut myös määritelmän ”70-lukulaisuudesta”. Sen hän taklasi ajan hengen punkkariasenteella – do it yourself eli DIY. Arviointi ei ole vain korkeasti koulutettujen tutkijoiden yksinoikeus, vaan jokainen voi arvioida osaamista. Sinänsä tuohon ajatusmalliin sopiikin hyvin Sex Pistolsin God Save The Queenin sanat ”Don't be told what you want, Don't be told what you need”.

Kriteerien kriteerit

Osaamisen arvioinnissa tulee määritellä, mihin havainnot kiinnitetään eli luoda kriteerit. Arvioinnin laatutasot tehdään tiettäväksi arvotuksilla, jotka kaikkien asianosaisten pitää yhdessä ymmärtää. Ammattikorkeakouluopetuksessa on keskeistä pystyä määrittelemään, mikä tekee kriteereistä hyviä. Nämä ovat kriteerien kriteereitä. Saranpää listaa olennaisimmat kriteerien kriteerit.

• Erottelevuus – millä perusteella esim. Likertin asteikon 1-3 tai 1-5 arvosanat on erotettu toisistaan
• Arvioitavuus – ovatko tulokset arvioitavissa aidossa toimintaympäristössä ja kontekstissa, missä ne tapahtuvat
• Käytettävyys – kuinka paljon kriteereitä on eri aiemmin mainitun Likertin asteikon tasoilla
• Ymmärrettävyys – ovatko kriteerit kirjoitettu siten, että autenttista työtä tekevä ihminen voi ymmärtää, mistä on kyse. Ovatko kriteerit kirjoitettu koulun vai työelämän kielellä?
• Taso – mikä on hyväksyttävä taso (Likertissä 1), jota työssä edellytetään ja jolla voi opiskelijan päästää tekemään ”oikeaa” työtä. Onko taso 3 määritelty realistiseksi vastavalmistuneen näkökulmasta?
• Mitoitus – voiko asetetussa opintoajassa saavuttaa opintotuloksen vai onko se ali- tai ylimitoitettu?

Osaamista tulisi aina arvioida Saranpään mukaan holistisena kokonaisuutena, tietojen ja taitojen erotteleminen ei ole hänen näkemyksensä mukaan osaamisen arviointia. Arviointi on myös aina ohjaamista ja ohjaaminen arviointia. Sen tavoitteena on tarkoituksenmukainen ohjaavuus, jossa opiskelija tulee autetuksi eteenpäin arvioinnin avulla.

Arvostan osaamista, arvioin osaamisia, kriteerien kriteerit

Osaamisen arviointi on viime vuosina liitetty vahvasti osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Samaa lähestymiskulmaa käsittelin jo aiemmin oppimisen ja osaamisen arvioinnissa ammatillisessa peruskoulutuksessa ja näyttötutkinnoissa. Osaaminen pitää tunnistaa ja tunnustaa riippumatta siitä, missä, milloin ja miten se on hankittu ja että on oltava kriteeristö, jotta osaamisen on mahdollista tunnistaa ja tunnustaa. Keskityn tässä reflektion osiossa aiheisiin, joita Saranpää ei verkkoluennoissaan nostanut esiin.

Kriteerien kriteerien luomisesta Saranpää nostaa tekstissään verkkoluentoon nähden uuden näkökulman: niiden rakentaminen on yksi tapa kehittää yhteistyötä oppilaitosten/opettajien, työpaikkojen ja opiskelijoiden kesken.

Mielenkiintoista oli myös havainto, että ammattikorkeakouluissa osaamisperustaiset opetussuunnitelmat ovat kovin eritasoisia juuri kriteerien näkökulmasta. Perusteet, joilla osaaminen hyväksytään, ovat jääneet monessa oppilaitoksessa liian vähälle huomiolle tai käytännössä saattavat jopa lähes puuttua. Tekstistä ei käynyt ilmi, koska se on kirjoitettu, joten toivottavasti artikkelissa ei kuvattu ammattikorkeakoulujen nykytilaa, vaan menneisyyttä, sillä osaamisperustaisten opetussuunnitelmien lähtökohta on kriteeriperustaisuus.

Tärkeä näkökulma mielestäni on, että opiskelijalle kriteerien hyöty on opiskelujen tavoitteellistaminen niin henkilökohtaisen opintosuunnitelman kuin ohjauksen suhteen. Kriteerien tarkoitus on auttaa rakentamaan opintosuunnitelma, joka lisää opiskelijan osaamista ”oikeissa kohdissa” ja kertoo, onko osaaminen työelämän tarpeisiin nähden riittävällä tasolla. Ilman yhdessä luotuja kriteerejä työpaikan on mahdotonta arvioida opiskelijan osaamisen tasoa ja kehittymistä prosessin aikana. Tämä tietenkin nostaa kriteerien laadun arvoonsa: sitä saa mitä mittaa…

Huomionarvoista on myös, että kriteerien kriteerien tulisi kohdistua aina tiettyyn koulutusalaan ja tutkintoon ja että niille on määriteltävä myös kriteerit, metataso ei riitä. Onkin ymmärrettävää, että sairaanhoitajakoulutukseen tarkoitetut metakriteerit eivät välttämättä toimi tietojenkäsittelyn puolella, vaikka joitakin yleispäteviä arvosteluperusteluja varmaan onkin olemassa. Samoin pilkkominen riittävän pieniin, sekä opettajalle, työpaikalle että opiskelijalle käsiteltävissä oleviin kokonaisuuksiin on tärkeää. Jos arvioitavaa kokonaisuutta ei pysty hahmottamaan, sitä on myös hankala arvioida.

Artikkelissa oli Saranpään verkkoluennossa listattuihin kriteerien kriteereihin joitakin täsmennyksiä.

Arvioinnissa voidaan hyödyntää monenlaisia erottelevia tekijöitä: työprosessin hallitseminen, työvälineiden hallitseminen, itsenäinen työskentelyote, tuotteen/palvelun laatu, työturvallisuus, resurssien käyttö, työn kehittäminen, toiminnan perusteleminen, toimintatapojen monipuolisuus, toimintaympäristön laajuus, yhteistyökyky.

Esimerkit arviointiperusteista olivat mielestäni hyviä: osaako määritellä työvaiheet, soveltaa teoriaa käytäntöön, suunnitella asiakaslähtöisen prosessin tai toisintaa hyviä käytäntöjä, viedä läpi muutosta uudistamalla käytäntöjä tai ennakoida uutta luoden. Nämä ovat selkeitä arvosteluperusteluja käytännön arkityössä ja itse asiassa saman tyyppisiä kriteereitä, joita henkilöstöjohtamisessa käytetään työn vaativuusluokitteluissa apuna.

Käytettävyydessä oli nostettu erinomainen dilemma esiin: uskalletaanko (ja osataanko) tehdä valintoja, joiden perusteella määritetään hyväksyttävä osaamisen taso. Myös neuvoteltavuus – se ettei osaamisen arviointi ole yksisuuntaista sanelua, on tärkeä seikka. Työelämä ja sen vaateet muuttuvat alati, joten myös arviointikriteerien tulisi muuttua.

Yhteenvedoksi Saranpään verkkoluennosta ja artikkeleista sopii hyvin hänen omat sanansa:

”Kriteeriperustainen opetussuunnitelma osoittaa ammattikorkeakoulutuksen laatua ja julkistettuna tekee eri koulutuksen järjestäjien toiminnasta vertailtavaa”.

Lähteet:

Itä-Suomen yliopisto: Arvioinnin haasteet

Opetushallitus: Kehittävä arviointi

PLyrics.com: Sex Pistols Lyrics / God Save The Queen

Saranpää, Mika: Arvostan osaamista, arvioin osaamisia. Kriteerien kriteerit.

Saranpää, Mika: Kehittävä arviointi - ideologia osaamisen arvioinnin taustalla

Saranpää, Mika: Ohjaajan hätävara

Saranpää, Mika: Osaamisen arviointi, voimasanoja ja kysymyksiä