Opetusseuranta: Kolmas YTO-osallistuminen - Paras opetustuokio ikinä

Saimme tehtäväksi harjoitella Quipin käyttöä kirjoittamalla yhdessä tarinan ihanteellisesta opetustuokiosta vuonna 2030. Tarkoitus oli samalla harjoitella prosessikirjoittamista. Aivan vastustamaton haaste tällaiselle työkseen kirjoittavalle ja tulevaisuuden tutkimisesta innostuneelle ihmiselle. Homma meinasi lähteä ihan lapasesta!

Yhteiskirjoittamisen ideahan on, että ensin kirjoitat jotain ja sitten muut ryhtyvät muokkaamaan tekstiäsi. Ei siis parane rakastua liikaa omiin ajatuksiinsa ja ilmaisuunsa.

Alkuperäinen tarinani

”Avaa yhteys!” hihkaisen älyseinälleni samalla, kun kiipeän Leiju-tuoliini. Tervehdin hologrammitiimejä, kun yhteydet avautuvat eri puolille maapalloa. Kaikilla on älyseinä tai liikkeellä ollessaan älykontaktilinssit, joten jokainen voi osallistua mistä ja koska tahansa käyttäen omaa kieltään kommunikointiin. Tekoäly hoitaa simultaanitulkkaamisen ja huolehtii myös kulttuuristen erojen tasoittamisesta vuorovaikutuksessa.

Parviälytuokiomme tavoitteena on perehtyä Caesarin ajan antiikin Rooman elämään. Italialainen tiimimme kävelee Forum Romanumin raunioiden läpi samalla, kun heidän kontaktilinssiensä tekoäly muokkaa todellista näkymää meille muille alueen historialliseen, keisarinaikaiseen loistoon. Temppelien seinien värikkäät freskot heräävät eloon, kivikadut täyttyvät toogiin ja tunikoihin pukeutuneista, vilkkaasti keskustelevista kansalaisista.

Kiinalaisten ryhmä haluaa käydä tutustumassa Vestan temppelimenoihin, minä pyydän apua opettajarobotilta. Haluan tietää, toimiko alueella kylpylä ja oliko alue kaikille kansalaisille avoin. Espanjalaiset innostuvat roomalaisen sotajoukon voittokulkueesta, he haluavat keisaria kuljettavan sotavaunun kyytiin mukaan juhlimaan. Lopulta liityn kenialaisten joukkoon Colosseumilla seuratakseni heidän kanssaan gladiaattorien taisteluja. Jaamme havaintojamme niin yleisöstä, keisarillisen aition tapahtumista kuin tietenkin taisteluista, aseista ja kentän esityksistä.

Lopuksi kokoonnumme kaikki opettajarobotin kanssa torille. Käymme läpi kunkin opiskelijan havainnot sekä tiimien opit päivän upeasta virtuaalisesta vaellusretkestämme. Älyseinät ja -linssit tallentavat oppimamme asiat, opettaja lisää materiaaliin aiempien virtuaaliryhmien tuomia näkökulmia sekä omia taustamateriaalejaan. Seuraava tapaaminen sovitaan Espanjaan. Suljen älyseinän yhteyden ja katson ikkunastani. Kylläpä on upea maatamo tänään!

Muokattu, lopullinen ryhmän tarina

Olin juuri luonut moniaistisuusoppisession virtuaalimatkailusta. Sain liitettyä siihen realistisia ääni-, näkö-, haju- ja tuntoaisteihin vetoavia elementtejä, jolloin moniaistisen kokemuspedagogiikan avulla oppi humahtaa aivoihin sekä suoraan  motoriikkaan. Kylläpä behavioristisesta ja konstruktivisesta oppimiskäsityksestä on päästy  eteenpäin, ajattelin innoissani. Tähän on auttanut teknologinen ja neurotutkimuksellinen kehitys, jolla oppiminen pystytään ulottamaan pitkäkestoiseen muistiin ja liikeratoihin.

Saatuani oppisessioni valmiiksi latasin sen  bittiavaruuden oppipankkiin, josta opiskelijat globaalisti voivat sitä hyödyntää. ”Avaa yhteys!” hihkaisin älyseinälleni samalla, kun kiipesin Leiju-tuoliini. Tervehdin hologrammitiimejä, kun yhteydet avautuivat eri puolille maapalloa. Kaikilla on älyseinä tai liikkeellä ollessaan älykontaktilinssit, joten jokainen voi osallistua mistä ja koska tahansa käyttäen omaa kieltään kommunikointiin. Tekoäly hoitaa simultaanitulkkaamisen ja huolehtii myös kulttuuristen erojen tasoittamisesta vuorovaikutuksessa.

Parviälytuokiomme tavoitteena on perehtyä Caesarin Roomaan. Italialainen tiimimme kävelee Forum Romanumin raunioilla samalla, kun heidän kontaktilinssiensä tekoäly muokkaa todellista näkymää meille muille alueen historialliseen loistoon. Temppelien seinien värikkäät freskot heräävät eloon, kivikadut täyttyvät toogiin  pukeutuneista, vilkkaasti keskustelevista kansalaisista.

Äkkiä osallistujiksi ilmaantui ryhmärämä –  se porukka, joiden kanssa aina on haasteita He halusivat käydä läpi valtion matkustussääntöä virtuaalivirkamiesten kanssa. Varausryhmä oli varannut matkan Roomaan. Virkamiehet halusivat harjoitella matkaansa virtuaalisesti ennen lähtöä, mukaan lukien matkalaskun tekoa. Pyysin virtuaalityöryhmän jäsentä Olli Onnistujaa chattivierailulle, ja hänellä olikin iso yllätys! Valtion matkustussääntö 2030 oli uudistunut ! Entisen pykäläviidakon sijaan Olli esitteli meille virtuaalihuoneen, jossa oli upeasti esitetty kaikki osa-alueet matkaturvallisuudesta ulkomaan päivärahojen laskemiseen hetkessä. Opetussession hallintohässäkkä sujui niin hyvin, että paikalla olleet opiskelijat olivat  aktiivisina  pitäen pohjassa vihreää nappia koko viiden minuutin ajan! (Jos opiskelija herpaantuu opetuksen seuraamisessa, väri muuttuu keltaiseksi)

http://vm.fi/valtio-tyonantajana/virka-ja-tyoehdot-henkilostohallinnon-asiakirjat/virkamatka

Yleensä teen virtuaalityötäni yksin. Tänään olin ottanut mukaan kirjallisuusterapiaohjaajien ryhmän, joka oli kokoontunut vuotuiseen ohjaustaitojensa päivittämisviikonloppuun. Kirjallisuusterapiaohjaajat ovat käyttäneet työssään yli kymmenen vuotta digitaalisia alustoja. Ohjaajat haluavat edelleen tavata vuosittain livenä.

Olin innoissani, että kohtaan aidossa vuorovaikutustilanteessa opiskelijani.   Toteuttaessani virtuaalimatkailun oppisessiota, touhusivat kirjallisuusterapiaohjaajat yhteisen kirjoittamistehtävänsä parissa. Paras alkaakin kirjoittamisosuuden jälkeen. Osallistujat jakavat kirjoituksensa, joita kaikki reflektoivat. Kasvokkain oleminen ja toisen asentojen muutosten havainnointi tekee tilaisuudesta paljon aidomman ja arvokkaamman.

Yksi osallistujista vaikutti väsyneeltä. Hän hidasteli lähtiessämme kotiin. Kysyin, mitä kuuluu. Hän kertoi, että opinnot ovat olleet raskaat ja henkilökohtaisessa elämässäkin oli monenlaisia haasteita. Rohkaisin häntä kertomaan lisää. Kävimme läpi hänen henkilökohtaista oppimissuunnitelmaansa ja pohdimme tapoja suorittaa sisällöt. Teimme virtuaaliselle alustalle 3D-janan, johon täytimme sekä tehdyt että tekemättömät opinnot ja aikataulutimme tehtävät . Opiskelija oli pitkään hiljaa. Hän rikkoi hiljaisuuden ja totesi alkavansa tehdä suorituksia yksi kerrallaan. Seuraavalla viikolla sain häneltä iloisen hologrammin, ensimmäistä kertaa opinnot tuntuivat lähteneen liikkeelle. 

Opit

Kaikki viisi ryhmämme jäsentä oli samaa mieltä siitä, että prosessikirjoittamisen aihe oli hauska tapa opetella sekä yhteistoiminnallista tarinan kehittämistä että tutustua Quip-työkaluun. Se osoittautuikin mainioksi työkaluksi tähän tarkoitukseen.

Annetusta aiheesta eli parhaasta opetustuokiosta ikinä vuonna 2030 oli helppo kirjoittaa. Opetuksen sijoittaminen tulevaisuuteen antoi mahdollisuuden käyttää mielikuvitusta varsin vapaasti. Hauskaa oli myös tarinoistamme noussut, tahaton vastakkainasettelu. Itse kirjoitin teknologian mahdollistamista näkökulmista, pari muuta korosti henkilökohtaista kontaktia ja läsnäoloa ikään kuin katoavana luonnonvarana. Saimme tarinaan mukavaa jännitettä näistä lähtökohdista.

Kukaan meistä ei kokenut oman tekstin muokkaamista tuskallisena. Yllättyneitä olimme siitä, että tarkoitus olikin yhdistää tekstit yhdeksi tarinaksi sen sijaan, että olisimme muokanneet toistemme tekstejä aivan uuteen uskoon. Tällä tavoin harjoitus oli itse asiassa vielä hauskempi. Miten hyvin erilaisista tarinoista voidaan yhdessä saada rakennettua uusi, järkevästi etenevä tarina?

Lisää yllätyksiä tuli siitä, että yksi ryhmämme jäsen sai vaivatta kasattua teksteistämme alkutarinan, jonka muokkaaminen noin 400 sanan mittaan onnistui lähes pelkästään tiivistämällä ja vain pienin tekstimuutoksin. Tosin en tiedä, kuinka valmiita muiden tarinat olivat ennen kuin postasin ensimmäisenä omani vai lähtivätkö muut kehittelemään juttujaan tuon ensimmäisen tarinan pohjalta. Tätä olisikin pitänyt kysyä muilta reflektiovaiheessa!

Yksi ryhmäläinen tuumasi Quipistä, että voisi käyttää sitä juuri lyhyisiin teksteihin, mutta turvautuisi mieluummin Wordiin pitkissä tarinoissa. Komppasin itse toista ryhmäläistä, jonka mielestä työkalu sopii ryhmä- ja yksilötöiden vertaisarviointiin sekä yhteiskirjoittamiseen. Tosin mielestäni Google Docs on myös mainio työkalu yhteiskirjoittamiseen, ja olen sitä käyttänytkin tähän asti yhteistyöstämisen välineenä. Yksi ryhmäläinen näki Quipin käyttökelpoisena työkaluna myös harrasteisiin.

Quip-reflektioni YTO-ryhmässä

Ryhmä sai työn liikkeelle ilman suurempaa lähtökitkaa työnjaon tai etenemisen suhteen, mitä nyt vähän pähkittiin oikeaa tarinoiden sijoituspaikkaa. Margit teki loistotyötä yhdistäessään erillisistä tarinoista suht selkeästi etenevän koosteen. Minäkin jotenkin oletin, että kunkin tarinaa muokataan aika radikaalisti sellaisenaa. 

Oli kiva yllätys, että saimme niistä kokonaisuuden, jossa oli jokaisen kädenjälki ja jota pystyttiin muokkaamaan edelleen ilman suurempia tuskia (henkisiä tai aikaansaamiseen liittyviä). Jouhevaa työskentelyä koko ryhmältä kelpoisella lopputuloksella. Myös Quip osoittautui ihan toimivaksi työkaluksi, jota voin hyödyntää jatkossakin. Kiitos kaikille kivasta sessiosta!