Opetuksen vai oppimisen suunnittelua? (Lähipäivät 1.-2.9.2015)

Syyskuun toisen lähipäivän aloitimme Katri Aaltosen teemaluennolla Opetuksen vai oppimisen suunnittelua? Opettamiseen ja oppimiseen liittyvän teorian lisäksi pääsimme pohtimaan ryhmissä mm. sitä, minkälaiset asiat koemme haasteellisimmiksi opetuksen suunnittelussa.

Pedagoginen käsikirjoitus ja rinnakkaissuunnittelu

Pedagogisen käsikirjoituksen pohtiminen opetustilanteessa oli erityisen antoisa ja valaiseva osallistujille. Harjoitus oli yksinkertainen: minkälaiset verbit kuvaavat opiskelijan TOIMINTAA oppimistilanteessa. Kuka on äänessä, kuka tekee – kuka on oppimistilanteen ”tähti”?

Onko opiskelijalla mahdollisuus kysellä, testata, ratkaista, keskustella, kokeilla, yhdistellä, rakentaa? Opiskelijan toiminnan pohtiminen auttoi oivaltamaan, kuinka yksipuolista opetussuunnittelu omalla – ja muidenkin kohdalla –usein on. Usein sitä kuvittelee rakentavansa hyvän rytmin opiskelupäivään, mutta todellisuudessa on opettajana aivan liian paljon äänessä ja opiskelijoilla on aivan liian vähän mahdollisuuksia oikeasti osallistua. Aaltosen esimerkki opetuksen rinnakkaissuunnittelusta auttoi huomaamaan tämän ja oli tunnin jälkeen käytyjen keskustelujen perusteella suurin omien toimintamallien ravistelija.

Opetustyön rinnakkaissuunnittelussa opettaja suunnittelee opetustilanteen rytmiikan: mitä oppimistekoja opiskelija tekee, minkälaisia haasteita hänelle asetetaan, minkälaisia toiminnan variaatioita oppimistilanne tarjoaa ja mitä oppimistekoja opetustilanne mahdollistaa.

Ydinainesanalyysi

Toinen itselleni höydyllinen aihe oli ydinainesanalyysi. Työkalun avulla opettaja voi pohtia, mikä aiheen oppimisessa on ydinainesta eli välttämätöntä ja kaikkein keskeisintä sisältöä. Täydentävä aines laajentaa ydintietoa ja tarjoaa yksityiskohtia ilman, että näitä aiheita painotetaan opetuksessa. Erityisaines on taas kahden muun aineksen ylittävää materiaalia, joka on opiskelijan oman kiinnostuksen varassa.

Opetusmenetelmät

Myös opetusmenetelmien vaihtoehtojen ja esimerkkien oli hyödyllistä, tähän olisi voinut käyttää myös enemmän aikaa. Onneksi Aaltonen on kerännyt runsaasti taustamateriaalia luennon jälkeen läpikäytäväksi. Hän on mm. tehnyt erinomaisen kartan eri menetelmistä opiskelijoiden käyttöön.

Kartassa pidän erityisesti siitä, että opetusmenetelmät on jaoteltu erilaisten oppimistekojen mukaan opettajan suunnittelutyötä helpottamaan: oppimistilanteeseen orientoivat, kognitiivisesti aktivoivat, yhdessä oppimista tukevat, luovuuteen kannustavat ja kokemuksellisen oppimisen menetelmät. Menetelmiä on karttaan koottu kaikkiaan lähes 40, näillä luulisi pääsevän alkuun!