Tänään polkaisimme Vespan käyntiin. Jälleen kerran edessäni aukeaa opintie - päättymätön raitti, jota olen kulkenut koko ikäni, virstanpylväs kerrallaan. Tälläkin kertaa määränpää siintää horisontissa, vuoden taipaleen takana. Rohkeasti siis koulureppu selkään ja reissuun. Edessä odottaa seikkailu!Vasta ensimmäinen päivä Vespan selässä on takana. Edessä avautuva tie näyttäytyy vielä mutkaisena, jopa salaperäisenä. Uskon, että se kulkee halki aurinkoisten niittyjen, kimaltelevien järviseutujen sekä lehvillään tietä suojelevien metsien. Voi olla, että joskus matkan varrella tien salaperäisyys näyttäytyy lähes pelottavan synkältä tai korkeat kunnaat mahdottomilta ylittää piskuisella Vespalla.
Hienointa onkin, että tätä taivalta ei tarvitse taittaa yksin. Jos mäki kasvaa omissa silmissä
vaaraksi tai tie vaipuu valottomaksi rotkoksi, kanssakulkijat puskevat kyllä Vespan uuteen vauhtiin tai auttavat vaikkapa kiinni hirttäneen Kaasuttimen kanssa. Ja jos oikein tiukka paikka tulee, ajomestari ohjaa takaisin turvallisille reiteille. Sillä tälle retkelle me lähdemme yhdessä, avoimin intomielin ja toisiamme taipaleella tukien.
Seikkailu siis alkakoon!
Hei Sanna, maalailet kauniisti alkavien opintojen maisemia, luodaan yhdessä reitti ja sopivat etapit niin, että matkasta tulee onnistunut. Minullakin on se tuntuma, että Kaasutin tulee olemaan merkittävä ja myönteinen osa teidän opiskelujanne.
VastaaPoista