Kävin seuraamassa
Helsinki Business Collegessa ruotsin kielen kaksoistuntia. Tunnilla opiskeltiin
ruotsin kieliopin perusasioita, kuten substantiivien taivutusmuotoja ja verbien
aikamuotoja.
Oppijat
Tunnille osallistui
peruskoulutasolta valmistuneita 16-vuotiaita, valtaosa heistä oli poikia.
Minulle kerrottiin jo etukäteen, että luokka voi olla levoton. Niin kuin
olikin.
Ruotsin kielen
opiskelu kuuluu kaikille opiskelijoille yhteisiin, pakollisiin opintoihin.
Opiskelijat eivät siis välttämättä ole kiinnostuneita opetettavasta aineesta
tai motivoituneita sitä opiskelemaan. Tämä näkyi myös opiskelijoiden
käyttäytymisestä opetuksen aikana.
Aktiivisesti
opiskeluun osallistui 4-5 nuorta. Osa opiskelijoista pelasi pelejä
kännykällään, keskusteli keskenään tai vain häiriköi opetusta. Osa malttoi
sentään istua hiljaa, mutta esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen tuntui olevan
lähes kaikille ylivoimaisen vaikeata.
Opetusmetodit
Kielten opiskelussa sanojen
ja niiden eri muotojen oppiminen, lauserakenteet ja verbit ovat näköjään yhä
keskiössä. Tämän suhteen olisin voinut palata aikakoneella 1980-luvun alkuun
enkä olisi huomannut mitään eroa omiin lukioaikoihini.
Oppimisen tukena
opettajalla oli myös oppikirja, jota emme varsinaisesti tunnilla käyttäneet
kuin viitteellisesti eli mistä opetettavat asiat löytyvät oppikirjasta, kun oppilas
tekee tehtäviä kotona.
Myös
ääntämisharjoitteet ovat tärkeitä vieraissa kielissä, etenkin kun sanaa ei
lausuta samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Näihin harjoituksiin oppilaat
osallistuivat kiitettävästi ja jopa kysyivät joidenkin sanojen ääntämisestä
selvennyksiä.
Ruotsin kielen lauseharjoituksia oppitunnilla. |
Substantiivien,
verbien ja lauseiden toistaminen yhä uudelleen opettajan perässä on myös
olennainen osa vieraan kielen harjoittelua. Ensin kuunnellaan ja sitten yritetään
toisintaa kuultu.
Opettaja kirjoitti
sanoja ja käännöstehtäviä taululle, kun opiskelijat huutelivat näkemyksiään
oikeista vastauksista omilta paikoiltaan, mutta tällä kertaa oppilaat eivät
menneet itse taululle kirjoittamaan.
Opettamisote
Jälkikäteen
keskustelin opettajan kanssa siitä, että varmaankin lähinnä matematiikan
opettaminen viimeisenä aineena, kaksoistunnilla teini-ikäisille voisi olla yhtä
haastavaa kuin pakollisen ruotsin opettaminen.
Huolimatta
hälisevästä ja levottomasta luokasta opettajan ote pysyi koko kaksoistunnin ajan
ystävällisenä, täysin rauhallisena ja hyvin, hyvin kärsivällisenä. Siitä
huolimatta opettaja eteni määrätietoisesti päivän aiheen läpi, ohjasi luokkaa
napakasti takaisin ruotuun ja onnistui rauhoittamaan pahimmat levottomuuspiikit
vaivattomasti. Kaiken lisäksi hänellä oli hyvä, huumoripitoinen ote
opiskelijoihin – tämä varmasti toimiikin ikäryhmään huomattavasti paremmin kuin
tiukkapipoinen komentelu.
Lisäksi hän sai
joitakin opiskelijoita mukaan ja aktiivisesti osallistumaan harjoitteisiin.
Nämä muutamat innokkaat oppilaat saivat myös runsaasti tilaa
osallistumiselleen, vaikka eivät malttaneet viitata tai antaa toisilleen
vuoroja.
Osalla oppilaista oli
hyvin heikot pohjatiedot ruotsin kielestä, mikä oli havaittavissa oppilaiden
esittämistä kysymyksistä. Opettaja osasi selittää asiat auki yksinkertaisesti
ja siten, että kysyjät ymmärsivät.
Opit
Teini-ikäisten
opettamisessa opettajan suhtautumisella opiskelijoihin ja tavalla ohjata
luokkaa on valtavan suuri merkitys. Tiukka, käskevä opetustyyli olisi
todennäköisesti johtanut kaaokseen ja kaiken arvovallan menettämiseen.
Opettajalla oli
erinomainen tilannetaju sen suhteen, miten kannustaa niitä muutamaa
innostunutta oppilasta ja toisaalta, miten huolehtia siitä, että
epämotivoituneet opiskelijat eivät pääse liikaa häiritsemään opetustilannetta.
Kehittämiskohteena
jäin miettimään, voisiko teinejä opettaa muillakin metodeilla kuin käytetyillä.
Voisivatko he innostua enemmän, jos vaikka pääsisivät pelaamaan jotain peliä
ruotsiksi, katsoa sketsejä YouTubesta ja opetella niiden kautta ääntämistä ja
sanoja. Tai voisiko opetuksessa hyödyntää vaikka mobiilisovellusta, jossa voisi
monivalintatehtävistä valita mielestään oikean vastauksen ja vastauksia
käsiteltäisiin yhdessä opettajan kanssa. Jotain opiskelijoita enemmän
osallistavaa ja fyysisesti toimimaan saavaa jäin kaipaamaan, jotta suurempi
joukko opiskelijoista olisi saatu houkuteltua mukaan.
Täytyy tunnustaa
myös, että tuntia seuratessa ei itselle jäänyt epäilystäkään: aikuiset,
motivoituneet opiskelijat ovat selkeästi se minun juttuni. Tai sitten pitää
mennä toiseen ääripäähän innokkaiden ekaluokkalaisten pariin.
Opetuksen seuranta -lomake:
HBC-vierailu oli sekä pedagogisesti että itsetuntemuksen kannalta sinulle tärkeä kokemus. Nuorten opettamisessa ja aikuisten valmentamisessa on eronsa. Molemmat ovat haastavia töitä ja voivat olla omalla laillaan palkitsevia.
VastaaPoista