Opetusseuranta: työsaliopetus Edupoli

Edupoli on monialan koulutuskeskus, jossa opiskelee vuosittain lähes 11 000 aikuista. Koulutusta on tarjolla liiketoiminnan, palvelualojen ja tekniikan aloilta.

Kävin tutustumassa talotekniikan perustutkinnon kylmäasentajakoulutukseen, joka on ns. alalle tulo -tutkinto ja perustuu oppisopimuskoulutukseen. Koulutukseen kuuluu 5 lähiviikkoa, muu oppiminen tapahtuu työantajalla käytännön työssä. Perustutkinnon jälkeen opiskelijoilla on mahdollisuus jatkaa kylmäasentajan tutkintoon.

Opiskelijat antavat opintojen varrella näyttöjä osaamisestaan. Näytöt ovat työelämälähtöisiä ja tehdään pääsääntöisesti työpaikalla. Edupolissa annettavat näytöt ovat näitä täydentäviä näyttöjä.

Opiskelijoilla oli seurantahetkellä vuorossa sähkötekniikan opiskelua, erityisesti sähkökaappikytkentöjä.

Oppijat

Paikalla oli seitsemän opiskelijaa, kaikki nuorehkoja miehiä. Enimmillään työsalissa saattaa olla parikymmentä opiskelijaa. Kylmätekniikan puolella sähkötekniikkaan erikoistuneita opettajia on kuitenkin vain yksi kaikkia  opiskelijoita kohti. Kaksi muuta opettajaa ovat keskittyneet kylmätekniikkaan.

Opiskelijat puursivat käytännön sähköasennusten parissa kukin omalla sähkökaapillaan, vain kaksi opiskelijaa työskenteli parina mittaamassa moottorin sähkövirran voimakkuutta.

Opiskelijoiden välillä ei ollut minkäänlaista kommunikointia lukuun ottamatta työparia, jotka mittaamisen ohessa täyttivät raporttilomaketta ja neuvottelivat vastauksista.

Opetusmetodit

Koska opetus on tarkoitettu kokemattomille ja alaa tuntemattomille, tavoitteena on oppia tietyt talotekniikan ja kylmäalan perusasiat. Tärkeätä on, että opiskelijat osaavat työskennellä yhdessä kokeneiden ammattilaisten kanssa heidän ohjauksessaan.

Kylmäalalla työturvallisuudella on tärkeä rooli opetustyössä, sillä kylmätekniikan laitteisiin kuuluu mahdollisesti vaarallisia aineita, kuten butaania ja sähkötekniikan puolella sähkövirtaa on tietenkin osattava käsitellä oikein onnettomuuksien välttämiseksi. Opettaja mm. pohti noutaessaan minut vastaanotosta, uskaltaako jättää opiskelijat työsaliin siten, että sähkövirta on opetuslaitteissa päällä hänen poissaollessaan.

Opetustyö on pitkälti käytännön työtä ohjaavaa. Opiskelija harjoittelee sähkökaappikytkentöjä ja opettaja ohjaa tarvittaessa vieressä suullisesti kysellen ja ohjaten tai näyttäen, mitä pitää tehdä.

Sähkötekniikan opettaja ohjaamassa
kylmäalan opiskelijaa

Opiskelijat käyvät läpi myös teoreettisia opintoja, mutta niitä ei vieraillessani ollut. Nyt harjoiteltiin käytännössä, miten sähkökaappikytkentöjä tehdään siten, että kylmälaitteen moottori saadaan toimimaan.

Lähitulevaisuuden tavoitteena on saada siirrettyä osa opetuksesta verkkoon, jolloin voitaisiin hyödyntää mm. työvaiheita kuvaavia videoita. Opiskelijat ovat yleensä älypuhelinten tehokäyttäjiä, joten ajatuksena on myös pystyä hyödyntämään mobiilisovelluksia osana opetusta. Ideana on, että noin puolet nykyisestä työsaliopetuksesta siirrettäisiin virtuaaliopetukseksi lähiaikoina. Syinä ovat sekä opiskelijoiden luontaisen toimintatavan hyödyntäminen oppimisessa että opetustyöhön kohdistuvat säästöt.

Opettamisote

Opiskelijat olivat lähes itseohjautuvia. Kommunikointi opettajan kanssa oli lähes olematonta 45 minuutin vierailuni aikana.

Opettaja ohjasi yhtä oppilasta kolmeen otteeseen sähkökaapilla. Opiskelija ei itse keksinyt, minkä vuoksi hän ei saanut sähkövirtaa kaapista moottoriin siten, että moottori olisi käynnistynyt. Ongelma ratkesi opettajan ohjauksessa.

Lisäksi opettaja ohjasi kerran työparia tai paremminkin antoi käytännön vinkin siitä, miten moottorin sähkövirtaa kannattaa mitata ja kirjata raporttiin.

Toisaalta opiskelijat olivat lähiviikko-opintojen loppuvaiheessa ja varmaankin osasivat jo ydinasiat. Tämän neljännen lähiviikon lopuksi opiskelijat saavat vielä henkilökohtaiset ohjeet opettajalta lisäharjoittelua kaipaavista asioista. Näitä tehtäviä heidän on tarkoitus harjoitella työpaikallaan ennen viimeistä lähiviikkoa ja näytön antamista.

Työssä opiskelu voi tässä kylmäalan opinto-osiossa olla haaste, sillä kylmäalalla monella työnantajalla on sähköammattilaiset erikseen eivätkä kylmäalan opiskelijat siksi pääse kovin helposti tekemään sähkötöitä työpaikallaan, vaikka oppiminen ja näytön antaminen sitä edellyttävätkin.

Opit

Tämän tyyppisessä oppisopimuskoulutuksessa ehkä liiankin iso osa oppimisesta jää oppilaan itsensä harteille. Opiskelijan vastuulle jää nimittäin huolehtia siitä, että hän saa työnantajalta työtehtäviä, joissa näyttöön tarvittavia koulutuksen osia pääsee harjoittelemaan.

Lisäksi opettaja kertoi, että kylmäalalla toimiva, riittävän tiivis viestintä työpaikkaohjaajien kanssa on haaste. Opettaja on kokeillut monenlaisia metodeja ja yhteydenpitotapoja varmistaakseen, että opiskelijat pääsevät harjoittelemaan käytännössä taitojaan ja saadakseen palautetta työpaikkaohjaalta. Toimivaa keinoa ei ole vielä löytynyt, yhteydenpito työnantajaohjaajat pitävät heikosti yhteyttä omasta aloitteestaan. Näin opiskelija jää varsin yksin oppisopimuskoulutuksen edistämisen kanssa. Toisaalta hän oppii väkisinkin kantamaan vastuuta oppimisensa edistymisestä.

Oppisopimuskoulutus painottaa työelämälähtöisyyttä, näyttöperusteisuutta ja oppimisen henkilökohtaistamista. Tämä tarkoittaa paljon paperityötä opettajalle (ja oppilaalle). Aikaa, jonka opettaja käyttäisi mieluummin opiskelijan osaamisen kasvattamiseen kuin hallinnollisiin rutiineihin.

Henkilökohtaistamisessa opettaja näki isoimpana haasteena sen, että kolmessa oppilaitoksessa opetettuaan hän ei ole kohdannut vielä yhtään talotasolla toimivaa määritelmää siitä, mitä henkilökohtaistaminen tarkoittaa käytännössä kyseisessä oppilaitoksessa.

Summa summarum: oppisopimuskoulutuksessa on niin monia toimijoita, intressejä, toimintatapoja sekä viranomaisien suunnalta ohjaavia elementtejä, että opettajan työ on erittäin haastavaa oppimisen varmistamista ajatellen. Ja ainakin tämän koulutuksen kohdalla epäilykseni näyttöperustaisen opiskelun byrokratian määrästä osoittautui todeksi. 

Opetuksen seuranta –lomake:

https://drive.google.com/file/d/0B-N9c4UJZPCWVEU3NXdLUDdhUVE/view?usp=sharing

Opetusseuranta: luokkaopetus Helsinki Business College

Kävin seuraamassa Helsinki Business Collegessa ruotsin kielen kaksoistuntia. Tunnilla opiskeltiin ruotsin kieliopin perusasioita, kuten substantiivien taivutusmuotoja ja verbien aikamuotoja.

Oppijat

Tunnille osallistui peruskoulutasolta valmistuneita 16-vuotiaita, valtaosa heistä oli poikia. Minulle kerrottiin jo etukäteen, että luokka voi olla levoton. Niin kuin olikin.

Ruotsin kielen opiskelu kuuluu kaikille opiskelijoille yhteisiin, pakollisiin opintoihin. Opiskelijat eivät siis välttämättä ole kiinnostuneita opetettavasta aineesta tai motivoituneita sitä opiskelemaan. Tämä näkyi myös opiskelijoiden käyttäytymisestä opetuksen aikana.

Aktiivisesti opiskeluun osallistui 4-5 nuorta. Osa opiskelijoista pelasi pelejä kännykällään, keskusteli keskenään tai vain häiriköi opetusta. Osa malttoi sentään istua hiljaa, mutta esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen tuntui olevan lähes kaikille ylivoimaisen vaikeata.

Opetusmetodit

Kielten opiskelussa sanojen ja niiden eri muotojen oppiminen, lauserakenteet ja verbit ovat näköjään yhä keskiössä. Tämän suhteen olisin voinut palata aikakoneella 1980-luvun alkuun enkä olisi huomannut mitään eroa omiin lukioaikoihini.

Oppimisen tukena opettajalla oli myös oppikirja, jota emme varsinaisesti tunnilla käyttäneet kuin viitteellisesti eli mistä opetettavat asiat löytyvät oppikirjasta, kun oppilas tekee tehtäviä kotona.

Myös ääntämisharjoitteet ovat tärkeitä vieraissa kielissä, etenkin kun sanaa ei lausuta samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Näihin harjoituksiin oppilaat osallistuivat kiitettävästi ja jopa kysyivät joidenkin sanojen ääntämisestä selvennyksiä.

Ruotsin kielen lauseharjoituksia oppitunnilla.

Substantiivien, verbien ja lauseiden toistaminen yhä uudelleen opettajan perässä on myös olennainen osa vieraan kielen harjoittelua. Ensin kuunnellaan ja sitten yritetään toisintaa kuultu.

Opettaja kirjoitti sanoja ja käännöstehtäviä taululle, kun opiskelijat huutelivat näkemyksiään oikeista vastauksista omilta paikoiltaan, mutta tällä kertaa oppilaat eivät menneet itse taululle kirjoittamaan.

Opettamisote

Jälkikäteen keskustelin opettajan kanssa siitä, että varmaankin lähinnä matematiikan opettaminen viimeisenä aineena, kaksoistunnilla teini-ikäisille voisi olla yhtä haastavaa kuin pakollisen ruotsin opettaminen.

Huolimatta hälisevästä ja levottomasta luokasta opettajan ote pysyi koko kaksoistunnin ajan ystävällisenä, täysin rauhallisena ja hyvin, hyvin kärsivällisenä. Siitä huolimatta opettaja eteni määrätietoisesti päivän aiheen läpi, ohjasi luokkaa napakasti takaisin ruotuun ja onnistui rauhoittamaan pahimmat levottomuuspiikit vaivattomasti. Kaiken lisäksi hänellä oli hyvä, huumoripitoinen ote opiskelijoihin – tämä varmasti toimiikin ikäryhmään huomattavasti paremmin kuin tiukkapipoinen komentelu.

Lisäksi hän sai joitakin opiskelijoita mukaan ja aktiivisesti osallistumaan harjoitteisiin. Nämä muutamat innokkaat oppilaat saivat myös runsaasti tilaa osallistumiselleen, vaikka eivät malttaneet viitata tai antaa toisilleen vuoroja.

Osalla oppilaista oli hyvin heikot pohjatiedot ruotsin kielestä, mikä oli havaittavissa oppilaiden esittämistä kysymyksistä. Opettaja osasi selittää asiat auki yksinkertaisesti ja siten, että kysyjät ymmärsivät.

Opit

Teini-ikäisten opettamisessa opettajan suhtautumisella opiskelijoihin ja tavalla ohjata luokkaa on valtavan suuri merkitys. Tiukka, käskevä opetustyyli olisi todennäköisesti johtanut kaaokseen ja kaiken arvovallan menettämiseen.

Opettajalla oli erinomainen tilannetaju sen suhteen, miten kannustaa niitä muutamaa innostunutta oppilasta ja toisaalta, miten huolehtia siitä, että epämotivoituneet opiskelijat eivät pääse liikaa häiritsemään opetustilannetta.

Kehittämiskohteena jäin miettimään, voisiko teinejä opettaa muillakin metodeilla kuin käytetyillä. Voisivatko he innostua enemmän, jos vaikka pääsisivät pelaamaan jotain peliä ruotsiksi, katsoa sketsejä YouTubesta ja opetella niiden kautta ääntämistä ja sanoja. Tai voisiko opetuksessa hyödyntää vaikka mobiilisovellusta, jossa voisi monivalintatehtävistä valita mielestään oikean vastauksen ja vastauksia käsiteltäisiin yhdessä opettajan kanssa. Jotain opiskelijoita enemmän osallistavaa ja fyysisesti toimimaan saavaa jäin kaipaamaan, jotta suurempi joukko opiskelijoista olisi saatu houkuteltua mukaan.

Täytyy tunnustaa myös, että tuntia seuratessa ei itselle jäänyt epäilystäkään: aikuiset, motivoituneet opiskelijat ovat selkeästi se minun juttuni. Tai sitten pitää mennä toiseen ääripäähän innokkaiden ekaluokkalaisten pariin.

Opetuksen seuranta -lomake:

https://drive.google.com/file/d/0B-N9c4UJZPCWeWtoZjk4MFpDNTg/view?usp=sharing