3.1.3.1 Arvostelumenetelmät oppilaitoksissa

Satuin lukemaan Niikon kirjoituksen portfolion käyttämisestä osaamisen osoittamisen välineenä perinteisten kokeiden sijaan samaan aikaan, kun Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkeli Hyvästi Cooper-hiki!

Artikkeli herätti vilkkaan keskustelun koululaitosten arviointimenetelmistä Facebookissa. Joidenkin kommentoijien mielestä oli mahdotonta arvioida oppilaan elämäntapoja ja sen perusteella antaa numero, kuten he artikkelin sanoman tulkitsivat.

Yksi opetusalan ammattilainen kertoi, kuinka Unkarissa annetaan jo alaluokilla useita numeroita kussakin oppiaineessa. Esimerkiksi liikunnassa saa numerot niin tasapainosta, lihaskunnosta kuin joukkuelajeista. Tämä mahdollistaa lapselle onnistumisen ilon niillä osa-alueilla, joissa hän on liikunnassa hyvä.

Jotkut taas olivat sitä mieltä, että numeroarvioinnista pitäisi luopua kokonaan ja antaa vain suoritusmerkintä oikeanlaisesta asenteesta ja yrittämisestä.

Yhtä mieltä taidettiin olla vain siitä, että mikä tahansa oppijan ohjausmekanismi on, sen pitäisi olla kannustava ja innostava, ei latistava. Arvostelu ei myöskään saisi olla mielivaltaista vallankäyttöä, vaan mahdollisimman puolueetonta. Tämä voidaan varmistaa esimerkiksi ulkoisella arvioinnilla.

Eräs pedagogian asiantuntija nosti esiin monipuolisuuden puuttumisen suomalaisen koulusysteemin arvostelumenetelmistä. Meillä keskitytään numeroihin, vaikka arvostelumenetelmien pitäisi olla mahdollisimman hyvin koko oppimisprosessin kattavia. Hänen näkemyksensä mukaan olisi parempi hyödyntää sekä diagnostista, formatiivista että summatiivista arviointia.

Niikon kirjoituksen, Ylen artikkelin Edistävätkö läksyt oppimista? ja Facebook-keskustelun innoittamana vietinkin sitten hyvän tovin verkossa kaivamassa esiin arviointitapoihin liittyvää tietoa. Löysin Sitran Uusi koulutus –foorumin, jonka tarkoituksena on kokeilla ja testata uusia oppimista edistäviä ideoita ja hankkeita. Foorumilla on Heurekassa 4.6. tilaisuus, johon sain kutsun entiseltä työtoveriltani. Aion seurata tilaisuutta verkossa, sillä Heurekan ilmoittautuminen oli jo täynnä.

Lisäksi löysin Turun yliopiston koordinoiman Futurex-projektin, jossa pyritään löytämään uusia, toimivia koulutusmalleja, -käytäntöjä ja kriittisiä menestystekijöitä. Osana hanketta on syntynyt esitys Työelämälähtöisen koulutuksen vaikuttavuuden arviointi. Ja kas, siinähän on pitkälti meidän Vespan periaatteet esitettynä!

Itse pidin Helsingin Sanomien artikkelissa ajatuksesta, että oppijaa voidaan palkita parhaansa yrittämisestä, tsemppaamisesta, yhteisen vastuun kantamisesta ja toisten kannustamisesta sekä reilusta pelistä. Arvostelun keskiössä on lapsen sisäisen motivaation ja innostuksen ruokkiminen positiivisin keinoin. Näin tulisi ollakin, oli oppija minkä ikäinen tai minkä tasoisessa koulutuksessa hyvänsä.

Olen itse opetus- ja ohjaustyössä kokenut haastavaksi mahdollisimman objektiivisen, yksilöä kannustavan ja tasapuolisen arvostelun, joten oman oppimisen kannalta oli tärkeää käydä läpi näitä erilaisia edellä esitettyjä malleja ja vaihtoehtoja. Oli myös ilahduttavaa huomata, että asiasta käydään vilkasta pohdintaa ja keskustelua alan ammattilaisten keskuudessa.

3.1.3 Portfolio oppimisen ja kasvun välineenä

Näissä maisemissa Ruotsalaisen rannalla kelpasi istua keinussa ja perehtyä Anneli Niikon kirjoitukseen portfolioista. Jäin pohtimaan portfolion merkitystä oppimisvälineenä omalla tielläni opekorkeassa. Mitä portfolio merkitsee minulle oppijana?

Portfolioni edustaa itselleni erityisesti prosessia. Se on osa matkaa sisäiseen maailmaani, kohti vielä tuntematonta päämäärää. Portfolio ei ole vain työkalu oman osaamiseni esittämiseksi, vaan nimenomaan osa henkilökohtaista kasvuprosessiani ja katalysaattori, jolla voi olla vielä hyvin arvaamattomatkin seuraukset.

Digitalistin aikakone

Niikon tekstissä tuodaan esille, että oppijat toisinaan kokevat portfolion hankalaksi eivätkä pysty luomaan sille riittävää merkitystä oppimisensa välineenä. Tällöin sisältö jää ohueksi.

Kyberkansalaisena ja aktiivisomeilijana tunnen jo nyt alkuvaiheessa, että digitaalinen portfolio on luonteva osa omaa oppimisprosessiani. Saan koottua muun kuin opekorkeasta ohjatun sisällön kätevästi yhteen paikkaan. Pystyn palaamaan omaan ja muiden tuottamaan materiaaliin sekä tarkastelemaan oman ajatteluni ja asenteideni kehittymistä matkan varrella.

Digitaalisuuden eittämätön etu on myös se, että pystyn muokkaamaan tuotoksiani jälkikäteen vaivatta - mikä taas voi olla ohjaajalle ja muille lukijoille haaste. Fyysinen portfolio on hankalampi sekä käyttää että työstää jälkikäteen. Fyysinen portfolio on kuin leikekirja, ”scrapbook”, leikkeitä sieltä täältä. Digitaalinen portfolio on mielestäni helpompi pitää fokusoituna ja sitä on helpompi tarkastella kokonaisuutena sekä hyödyntää monipuolisesti materiaalia.

Miksi julkinen portfolio?

Kaiken oppimisen lähtökohtana on sisäinen motivaatio ja omistajuuden ottaminen oppimisesta. Julkisesti kaikille avoin portfolio pakottaa pysähtymään.

Se pakottaa reflektoiman jäsennellymmin, kun kuka tahansa saattaa eksyä lukemaan portfolion tuotoksia. Tuotosten pitää olla ymmärrettäviä myös niille, jotka eivät opiskele tai ole opiskelleet opekorkeassa. Digitaalisuus pakottaa myös kiteyttämään reflektointeja.

Vahvuuteni portfolion rakentamisessa

Niikon mukaan tavoitteena on, että opiskelija tunnistaa omat vahvuutensa ja kehitettävät puolensa portfolion avulla sekä pystyy tarkastelemaan omaa oppimistaan tarkoituksenmukaisesti. Myös portfolion rakentamisessa on kullakin opiskelijalla vahvuutensa ja haasteensa.

Konsultin työssä yksi tehtävistäni on kerätä, omaksua ja kiteyttää tietoa laajoista asiakokonaisuuksista. Useimmiten tieto on digitaalisessa muodossa, maailmanlaajuisesti monella kielellä ja hyvin erityyppisistä lähteistä koostettuna. Asiakkaan liiketoiminnan ja sen lainalaisuuksien ymmärtäminen edellyttää perehtymistä toimialaan, sen trendeihin ja maailman megatrendeihin sekä ongelmiin asiakkaan liiketoiminnassa. Konsulttina on aivan erityisesti kyettävä esittämään näkemyksiä omaksutun tiedon perusteella sekä ehdottaa ratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Tässä suhteessa koen olevani tiedonkaivuun, -analysoinnin ja kiteyttämisen ammattilainen. Olen saanut myös kollegoilta ja asiakkailta kiitosta kyvystäni luoda nopeasti kokonaiskuva kerätyn tiedon perusteella.

Olen opiskellut täysipäiväisen työurani ohella jo vuodesta 1997 lähes tauotta. Lähes 20 vuotta on pitkä rupeama ns. tosissaan opiskelua. Myös tietotyöläisen ja konsultin urani on edellyttänyt aikamoisia oppimisharppauksia formaalin opiskelun ohessa. Tämän vuoksi pidän itseäni myös oppimisen ammattilaisena – tai ainakin huippuluokan amatöörinä.

Ison osan opiskeluistani olen tehnyt monimuoto- tai verkko-opiskeluna, joten en koe itseohjautuvan oppimisen tuottavan hankaluuksia. Tietotyöläisenä teen usein myös etätyötä. Etätyön tuloksellisuus edellyttää tiukkaa kurinalaisuutta työskentelytavoissa, sama pätee itseohjautuvaan oppimiseen. Kaikille tämä toimintamalli ei sovi, itse tunnen pärjääväni parhaimmin juuri itsenäisesti opiskellen.

Ja ne haasteet portfolion rakentamisessa

Suurimmat haasteeni portfolion rakentamisessa kohtaan todennäköisesti fokuksen pitämisessä. Loputon uteliaisuuteni sekä valtava digitaalisen ja painetun tiedon tarjonta voivat johtaa harhateille, jolloin portfolio lähtee rönsyilemään opetussuunnitelman kannalta epäolennaisiin asioihin. Materiaalin riittävyys ei siis liene ongelmani, vaan sen pitäminen edes jonkinmoisissa aisoissa ja vain olennaisissa asioissa.

Toinen haaste on portfolion julkisuus - tätä on pohdittu opiskelijakollegoidenkin kanssa. Itse olen valinnut julkisen portfolion. Joudun miettimään, mitä uskallan tai haluan paljastaa itsestäni tai saan paljastaa niistä, joita kohtaan tällä tielläni ja joilla on merkitystä oppimiseni kannalta?

Sosiaalisen median eri foorumeilla keskustelemme usein siitä, edustaako kunkin virtuaalinen minä tiukasti alansa ammattilaista ja jos edustaa, saako silloin nostaa esiin omaa persoonaansa tai henkilökohtaisia mielipiteitään. Mielestäni ihminen on kokonaisuus, sekä töissä että vapaa-ajalla. En voi enkä halua sulkea persoonaani pois vuorovaikutuksesta vain siksi, että olen mukana keskustelussa myös ammattilaisen tai opiskelijan roolissa.

Osittain tämän vuoksi loin portfoliooni sivun fiilikset. Idean sain, kun Vespa-ryhmän kanssa katsoimme aiempien opiskelijoiden portfolioita. Jossakin niistä oli omille tunnetiloille omistettu osio ja mielestäni on hyvä ajatus reflektoida tuntojaankin tämän prosessin eri vaiheissa.

Opettamiseen, oppimiseen ja työelämään liittyvistä kiinnostuksen kohteistani kertonee taasen mielenkiintoisia linkkejä -sivu, johon pyrin kokoamaan mielestäni huomionarvoista materiaalia muualta verkosta. Sivun avulla pyrin samalla pitämään tiedonkeruuintoani kurissa ja fokusoituna opintojen kannalta olennaisiin asioihin.

Vuoden mittainen matka vai pitkäikäinen tietokeskus

Niikko pohtii myös portfolion elinkaarta. Tällä hetkellä mielessä itää ajatus, että tämä portfolio voisi jatkua opekorkean jälkeenkin. Pitkäaikaiselle "Hei, päiväkirjani"-kirjoittajalle tämä on loistava tapaa jäsentää opettamiseen, oppimiseen ja työelämän muutokseen liittyviä ajatuksia ja materiaaleja.

Pyhät pohdinnat

Olen pian viikon vanha ammatillisen opettajakorkean oppilas. Alkuviikon lähipäivien jälkeen Vespan Kaasuttimet (pienryhmämme nimi) hajosivat pitkin maita ja mantuja. Seuraavan kerran Vespa Kaasareineen kasataan vasta ruskan hiipiessä tienvarren lehtiin ja varpuihin. Siihen asti pelittää virtuaali-Kaasutin suljetussa Facebook-ryhmässään.

Oppia Facebook-ryhmien avulla…

Takaraivossa on nakuttanut oppimiseen liittyvät asiat koko viikon intensiivisen alkuviikon jälkeenkin. Siksipä suosittelin Kaasareille mm. Facebook-ryhmiä Reworking of Work, joka on kaikille avoin oppimisyhteisö. Jaamme siellä ajatuksia, juttuja ja ideoita työelämän muutoksesta. Toinen hyvä, oppimiseen liittyvä ryhmä on Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa / ICT in Education. Tarjolla on keskustelua ja linkkejä teknologian hyödyntämisestä kaikilla opetuksen asteilla.

Jos robotiikan vaikutukset elämään kiinnostavat, Facebookista löytyy myös Robottiliikenteen hyödyt, ratkaisut. Siellä visioidaan paitsi automaattisesta liikenteestä, vähän robotiikan vaikutuksista muutenkin. Rohkeasti vaan mukaan oppimaan!

…Ja opetussuunnitelman ohjaamana

Saimme Kaasareiden kanssa sovittua syksyn lukupiirin ensimmäisen kirjan, jonka tulee jollain tavalla liittyä oppimiseen, pedagogiaan, ohjaamiseen tai johtamiseen. Olin sopivasti juuri lukenut Uusi ajattelu – uusi johtaminen -opuksen, joka ammattiani ajatellen työelämälähtöisenä ja tietotyön muuttuvaa luonnetta pohtivana sopii hyvin esittelykirjakseni. Pientä edistystä siis jo itse opinnoissa!

Pyhäpäivä oli myös sopiva hetki palata viralliseen opetussuunnitelmaan. OPSista keikkaa, kun meinasi ruveta kaasari yskimään heti alkumetreillä. Sen verran vankka vuori mätkähti Vespan tielle, kun jokainen OPSin kurvi ja mutka oli jäsennelty omiksi tehtävikseen.

Mutta eiköhän tästä selvitä, kun otetaan rauhallisesti mutkasta toiseen, virstanpylväs kerrallaan. Kypärä vaan tiukemmin päähän, visiiri alas ja menoksi!

PS. Oppimiskokemus sekin, että tämän blogin erilaisten asetusten ja vinkkien etsimisen kanssa vierähti kevyesti parituntinen helluntaina ennen kuin osasin rakentaa lisänavigaation tuleville postauksille. Oppia ikä kaikki.